Laura
Heikinheimo
Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin viime kauteen päättynyt yhteinen taival sai komean sinetin Magnus Lindbergin musiikkia sisältävällä levyllä. Siinä kiteytyvät Ondinen ja tuottaja Laura Heikinheimon kanssa luodun äänite-estetiikan parhaat puolet: avara, mutta analyyttinen sointikuva, joka yksityiskohtaan pureutuva läpivalaisevuus sekä soinnin syvyyksistä lähtevä ja vuolaana virtaava imu, joka vie nykymusiikkiin tottumattomankin kuulijan mukanaan.
Harri Kuusisaari
Rondo 8/2021
Once more, the Finnish Radio Symphony Orchestra respond with total assurance, and the recording itself is of the utmost quality. Highly recommended.
Kate Wakeling
BBC Music Magazine
5 stars
The Finnish Radio Symphony Orchestra and the ever-faithful Hannu Lintu make the best of these often beautiful works, and the recording is up to the label’s best standards. No further recommendation is needed if you already know and appreciate Fagerlund’s music. The disc is warmly recommended to those who may still nourish doubts. The cello concerto Nomade is a must-hear.
Hubert Culot
MusicWeb International
Record of the Month 2/2019 BBC Music Magazine
Lintu shows himself alert to the greater melodic dimension that had by this time reasserted itself as an important part of the composer’s musical language. Recorded in brilliant sound, this disc makes an unbeatable introduction to Lutosławski’s world.
John Allison, BBC Music Magazine
Performance 5/5, Recording 5/5
Witold Lutoslawski (1913-94) saa vihdoin mitä ansaitsee. Hannu Linnun, Radion sinfoniaorkesterin ja äänitetuottaja Laura Heikinhiemon yhteistyö on korkeinta kansainvälistä tasoa. Puolalaismestarin soinnillisesti ja dramaturgisesti ainutlaatuinen orkesterimusiikki avautuu rikkaampana kuin koskaan erottelevassa ja dynaamisessa monikanavaäänityksessä.
Jukka Isopuro, HS/21.11.2018
Hannu Lintu zeigt sich durchweg als ein sorgfältig disponierender Kapellmeister, der vor allem auf strukturelle Klarheit setzt und sich hervorragend darauf versteht, Lutoslawskis vielgestaltige Klangwelt umzusetzen. Das knorrig-kontrapunktische Gegeneinander der Orchestergruppen, wie es in der Ersten Symphonie dominiert, kommt unter seinem Dirigat nicht weniger gut zum Ausdruck als das Ineinander-Überfließen der Klänge in den aleatorisch beeinflussten Werken. Das Orchester agiert in Hochform und wird dabei von einer großartigen Tontechnik unterstützt. Alles in allem eine ausgezeichnete Produktion!
Norbert Florian Schuck, Klassik Heute/12.12.2018
Künstlerische Qualität 10 - Klangqualität 10 - gesamteindruck 10
Most interesting, though, is the Swan of Tuonela (here in the usual second place), a piece where you might think you’ve heard it all. Lintu and Ondine’s engineers keep the English horn naturally embedded in the orchestral texture, the player observing Sibelius dynamics carefully, with the result that the piece sounds less like a lost concerto movement and more like the atmospheric tone poem that Sibelius intended. (...)
This is, in short, perfectly idiomatic Sibelius playing and conducting from a team that really knows its stuff.
The SACD sonics support the interpretations at every point, never drawing attention to the engineering at the expense of the interpretations, and providing as ideal ambience within which to enjoy them. Simply excellent!
David Hurwitz, Classics Today
RSO loistaa. Berion Sinfonia ei ole ennen soinut levyllä näin tarkasti punnittuna, samalla irtonaisesti. Huolellisesti hiotun monikanavaäänityksen dynamiikka on mahtava. Aksentit napsahtavat sähköiskun lailla, lauluyhtyeen viileät soinnut hiipivät kuin halla, orkesterin räjähdykset kauhistavat.
Jukka Isopuro, HS/15.10.2014
Liian usein Berion Sinfoniassa huomion vie säveltäjän sitaattisalaatti ja renessanssimaisen teoksen muut kärjet jäävät piiloon. Nyt se näyttäytyy täydessä teatraalisessa loistossaan, johon Ondinen monikanavaäänitys lisää vielä yhden ulottuvuuden.
Antti Häyrynen, Rondo 12/2014
The Ondine recording is also something of an exercise in hyper-reality, but the 5.0 surround experience is truly remarkable, and at times genuinely overwhelming. The performance is tremendously idiomatic and convincing. This production is an all-round winner from beginning to end.
Dominy Clements, Music Web international 5.12.2014
The three Berios are played by what I think is, on current form, the loudest, most precise radio orchestra on earth conducted by Hannu Lintu and produced by Laura Heikinheimo.
If you want to hear every note of Berio’s Sinfonia, you couldn’t find a better reference point.
Norman Lebrecht, Slipped Disc 27.10.2014
Too many Turangalîlas fail to accommodate the work’s true sonic spectrum on record and I admire the immediacy of Mena’s recording. Lintu and recording producer Laura Heikinheimo opt for a more lifelike sound environment, meaning the low end of Valérie Hartmann-Claverie’s ondes martinet doesn’t chop through the orchestral bulk like Cynthia Millar’s with Mena, nor do I feel quite as saturated in sound. But Lintu’s awareness of internal balance is masterly.
Philip Clark, The Gramophone
Oliver Messiaenin Turangalila-sinfonia on niin yletön runsaudensarvi, että kaikkea on mahdoton saada yhtäaikaa kuulumaan. Hannu Linnun ja RSO:n monisäihkyinen kattaus tähdentää nautinnolisuutta soinnillisten törmäysten sijasta.
Hannu Linnun ja tuottaja Laura Heikinheimon kaudella RSO on saavuttanut korkean levyprofiilin, joka tekee orkesterille oikeutta.
Jukka Isopuro, HS/18.6.2014
The sense of aptness - that this music could not be written any other way or for any different combination - is compelling. The sound, too, is impressive. That’s no small triumph for producer Laura Heikinheimo who had to record each work in a different hall.
Norman Lebrecht, CDs of the week/2018
